Runot elämästä.

OPETTAJA JA OPPILAS

Ei koulua varten vaan elämää

niin usein kuultu on vaatimus tää

mut eikö elämää kaikkineen

ole koulukin, läksyineen, kokeineen.

Sillä valmiita koskaan me emme lie

liian lyhyt on siihen tää elämäntie.

Ja samassa purressa kohtalon

niin opettaja kuin oppilas on.

Ei viisautta liikaa kukaan saa

ei se, joka oppii tai opettaa.

On tärkeintä tietää - kai ymmärrät sen :

on jokainen meistä vain ihminen.

Kaija Lähikari, Lohja





RAISKAUS

Kuka raiskasi kauniit ajatukseni
polki likaan periaatteet
pakotti unelmat selälleen maahan
ja nujersi ne väkivallalla.
- Vai kasvoinko vain aikuiseksi ?

Pia Virtanen, Turku



ELÄMÄ

Elä, sanoit minulle
ja minä yritin.

Otin kaikesta kiinni
ja sähelsin.

Tartuin sinne, tartuin tänne
ja menetin.

Ei tullut siitä elämää,
joten luovutin

ja kas   Elämä hymyili sittenkin
.
Raili Ilmivalta, Toijala




ELÄMÄ

Elämä on kuin aavikko.
Koskaan ei tiedä
millainen keidas
on seuraavan kumpareen
takana,

Niina Heinonen, Kalanti




KÄÄNNETYT TASKUT

Käännän itseni nurin,
kopistelen kuin pesuun menevien
housujen taskut.

Törkyä riittää.

Mutta ei avainta
elämäni ongelmaan.

Riittäisiköhän pelkkä pesu ?

Ritva Ylönen, Järvenpää